- Hittejä tuhannen vuoden takaa ja marginaalimusiikin tulevaisuudesta
Primitiivisen musiikin orkesteri Primo erikoistui ensimmäisenä suomalaisena yhtyeenä muinaissuomalaisiin, vanhoihin suomalaiskarjalaisiin soittimiin ja kalevalaiseen musiikkiin. Primon tohtorit Heikki Laitinen, Rauno Nieminen ja Hannu Saha ovat saaneet tutkimustensa tulokset soimaan jo 40 vuoden ajan. Runolaulut, kisavirret ja trepatskat soivat autenttisin instrumentein alkuperäiseen muinaiseen estetiikkaan perustuen, muunnellen ja improvisoiden. Primo on aina pyrkinyt aikamatkalle tuhannen vuoden taakse!
Maisteri Jussi Lehtisalo on porilainen muusikko, säveltäjä ja Ektro Records -levy-yhtiön pomo. Vuoden 2017 Soundi-palkintoa myöntäessään lehti kirjoitti Lehtisalon olevan ”Suomen marginaalikentän omaleimaisimpia, arvostetuimpia ja ehdottomasti ahkerimpia tekijöitä”. Discogs-äänilevytietokannasta miehen nimi löytyy yli 300 äänitteen krediiteistä. Hän soittaa yhtyeissä Circle, Rättö ja Lehtisalo, Pharaoh Overlord, Pakasteet ja monessa kymmenessä muussa. Vuonna 2011 netissä ilmestynyt musiikkijulkaisu NRGM valitsi Jussi Lehtisalon ja Mika Rätön 2000-luvun suurimmiksi musiikillisiksi neroiksi.
Kun Primo vietti viime vuonna 40-vuotisjuhliaan, yhteistyö Lehtisalon kanssa alkoi. Ensimmäinen julkaisu on Lotskoivio.
Kappaleen tarina ei ole tavallisimpia. Lähtökohtana on Hannun isoisän Paavali Sahan (1890 – 1971) perinnemuistelma, joka löytyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta.
Vuonna 1960 Urjalan Leikkikankaalla äänitetyssä (äänittäjä Esa Helander) tarinassa Paavali kertoo kuinka lounaishämäläisen perinteen tunnetuin originelli kulkukauppias Vihtori Heinonen soittaa Sahan talossa munniharppua eli lounaishämäläisittäin märistysrautaa. Meininki on niin kova, että talon pojat alkavat tanssin, ja yhdeltä Sahan rengiltä putoaa housutkin jalasta, ”kun niin lujaa mentiin”. Muistelma on ainoa munniharpun tanssisoiton kuvaus Suomesta.
Vihtori Heinosta kutsuttiin Lounais-Hämeen pitäjissä 1900-luvun alkupuoliskolla Lotskoivioksi. Hän oli syntynyt silloisen Koijärven pitäjän Kojon kylässä. Lotskoivio oli tunnettu juttumies, jolla oli vallaton mielikuvitus ja synnynnäinen valehtelemisen taito. Hän esitteli itsensä: ”Vapaaherra Vihtori von Heinonkoski Villeprant, syntynyt Salmen Salimäessä, Jääkärin Ullan poikia.” Kulkurilla oli mukanaan laatikko, jossa oli naskaleita, viiloja, silmäneuloja. Taloista hän pyysi yösijan ja ruoan. Lotskoivon soitin oli pieni metallinen soittopeli, Taavetin harppu, nykyään useimmiten Suomessa tunnettu nimellä munniharppu. Jos hän oli saanut yösijan ja ruokaa niin hän soitti kiitossoiton märistysraudalla.
Hannu on kirjoittanut märistysraudasta tutkimusartikkelin runsas 30 vuotta sitten: https://etno.net/system/files/hannu_saha_maristysrauta_ukm_5_1991.pdf
PRIMO JA LEHTISALO: Lotskoivio (Heikki Laitinen, Jussi Lehtisalo, Rauno Nieminen, Hannu Saha)
Heikki Laitinen, laulu, 10-kielinen kantele
Rauno Nieminen, märistysrauta, laulu
Hannu Saha, märistysrauta, 10-kielinen kantele, laulu
Jussi Lehtisalo, syntikat
vierailijat: Paavali Saha, puhe ja Tapani Varis, märistysrauta
Ektro Records erko-12 (digisingle)