Puhaltimet
Puhallinsoitinten rakentaminen alkoi vuonna 1972 puisesta poikkihuilusta. Vuoden 1979 kesällä menin metsään ja rakensin edellisenä talvena televisiossa näkemäni Teodor ”Teppo” Revon elokuvan perusteella ensimmäisen soittuni. Samana kesänä kehitin soitun perusteella C-vireisen renessanssinokkahuilun tyylisen ”soitun”, jonka nimeksi annoin Tuohihuilu. Tuohihuilunja inkeriläinen paimensoittu eivät ole suomalaisia perinnesoittimia, vaikka niin monessa paikassa väitetään. Viime vuosina olen rakentanut myyntiin vain pitkähuiluja ja puusarvia.
Paimensoittu
Paimensoittuja olen tehnyt Teodor Revon soitun mukaan. Soittimen putki on koverrettu halkaistusta koiranheisipuusta ontoksi ja palaset on liitetty takaisin yhteen tuohella. Paimensoittuja olen rakentanut noin kymmenen. Viimeinen valmistui vuonna 1982.
Tuohihuilu
Tuohihuiluja olen rakentanut lähelle sata. Paroni Paakkunainen oli yksi ensimmäisistä tuohihuilun soittajista ja hän käytti soitinta monilla Karelia- yhtyeen levyillä, joista ensimmäinen olikin nimeltään Tuohihuilu. (1981) Hannu Lehtoranta on soittanut tuohihuilua monilla äänitteillä mm soololevyllään Taivaallinen Kuu (2005). Tuohihuilujen rakentaminen päättyi myös 1980-luvulla.
Pitkähuilu
Pitkähuiluja olen rakentanut pajunkuoresta, muoviputkista ja viimeaikoina myös puusta. Pitkäkuilun puhallusaukko on eri puolella soitinta kuin ääniaukko. Tämä säästää soittajan korvia. Pitkähuiluja on eri vireisiä esimerkiksi A, H C D E ja F.
Puusarvi
Puusta rakennettuja sarvia on rakennustavan mukaan kahta lajia, ehytputkinen puusarvi ja halkaistusta puusta valmistettu lulletti. Puusarven, eli Lulletin reikä saadaan halkaisemalla puu kahtia ja kovertamalla puolikkaisiin urat. Kun koverretut puut liitetään yhteen tuohisiisnalla, saadaan ehjä putki. Suomen museoissa on säilynyt kolme lullettia ja kuusi puusarvea.
Rakentamani puusarven perusääni on G4. Lisätietoa soittimesta ja huolto-ohjeet löytyvät täältä (1,7MB).
