Primitiivisen musiikin orkesteri, Primo
Heikki Laitinen: kanteleet, tuohihuilu, laulu
Rauno Nieminen: kanteleet, huilut, sarvet, rumpu, laulu
Primo ja Lehtisalo – vihdoinkin yhdessä!
–
Hittejä tuhannen vuoden takaa ja marginaalimusiikin tulevaisuudesta
Primitiivisen musiikin orkesteri Primo erikoistui ensimmäisenä suomalaisena yhtyeenä muinaissuomalaisiin, vanhoihin suomalaiskarjalaisiin soittimiin ja kalevalaiseen musiikkiin. Primon tohtorit Heikki Laitinen, Rauno Nieminen ja Hannu Saha ovat saaneet tutkimustensa tulokset soimaan jo 40 vuoden ajan. Runolaulut, kisavirret ja trepatskat soivat autenttisin instrumentein alkuperäiseen muinaiseen estetiikkaan perustuen, muunnellen ja improvisoiden. Primo on aina pyrkinyt aikamatkalle tuhannen vuoden taakse!
Maisteri Jussi Lehtisalo on porilainen muusikko, säveltäjä ja Ektro Records -levy-yhtiön pomo. Vuoden 2017 Soundi-palkintoa myöntäessään lehti kirjoitti Lehtisalon olevan ”Suomen marginaalikentän omaleimaisimpia, arvostetuimpia ja ehdottomasti ahkerimpia tekijöitä”. Discogs-äänilevytietokannasta miehen nimi löytyy yli 300 äänitteen krediiteistä. Hän soittaa yhtyeissä Circle, Rättö ja Lehtisalo, Pharaoh Overlord, Pakasteet ja monessa kymmenessä muussa. Vuonna 2011 netissä ilmestynyt musiikkijulkaisu NRGM valitsi Jussi Lehtisalon ja Mika Rätön 2000-luvun suurimmiksi musiikillisiksi neroiksi.
Kun Primo vietti viime vuonna 40-vuotisjuhliaan, yhteistyö Lehtisalon kanssa alkoi. Ensimmäinen julkaisu on Lotskoivio.
Kappaleen tarina ei ole tavallisimpia. Lähtökohtana on Hannun isoisän Paavali Sahan (1890 – 1971) perinnemuistelma, joka löytyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta.
Vuonna 1960 Urjalan Leikkikankaalla äänitetyssä (äänittäjä Esa Helander) tarinassa Paavali kertoo kuinka lounaishämäläisen perinteen tunnetuin originelli kulkukauppias Vihtori Heinonen soittaa Sahan talossa munniharppua eli lounaishämäläisittäin märistysrautaa. Meininki on niin kova, että talon pojat alkavat tanssin, ja yhdeltä Sahan rengiltä putoaa housutkin jalasta, ”kun niin lujaa mentiin”. Muistelma on ainoa munniharpun tanssisoiton kuvaus Suomesta.
Vihtori Heinosta kutsuttiin Lounais-Hämeen pitäjissä 1900-luvun alkupuoliskolla Lotskoivioksi. Hän oli syntynyt silloisen Koijärven pitäjän Kojon kylässä. Lotskoivio oli tunnettu juttumies, jolla oli vallaton mielikuvitus ja synnynnäinen valehtelemisen taito. Hän esitteli itsensä: ”Vapaaherra Vihtori von Heinonkoski Villeprant, syntynyt Salmen Salimäessä, Jääkärin Ullan poikia.” Kulkurilla oli mukanaan laatikko, jossa oli naskaleita, viiloja, silmäneuloja. Taloista hän pyysi yösijan ja ruoan. Lotskoivon soitin oli pieni metallinen soittopeli, Taavetin harppu, nykyään useimmiten Suomessa tunnettu nimellä munniharppu. Jos hän oli saanut yösijan ja ruokaa niin hän soitti kiitossoiton märistysraudalla.
Hannu on kirjoittanut märistysraudasta tutkimusartikkelin runsas 30 vuotta sitten: https://etno.net/system/files/hannu_saha_maristysrauta_ukm_5_1991.pdf
PRIMO JA LEHTISALO: Lotskoivio (Heikki Laitinen, Jussi Lehtisalo, Rauno Nieminen, Hannu Saha)
Heikki Laitinen, laulu, 10-kielinen kantele
Rauno Nieminen, märistysrauta, laulu
Hannu Saha, märistysrauta, 10-kielinen kantele, laulu
Jussi Lehtisalo, syntikat
vierailijat: Paavali Saha, puhe ja Tapani Varis, märistysrauta
Ektro Records erko-12 (digisingle)
Rauno Nieminen, Heikki Laitinen, Jussi Lehtisalo ja Hannu Saha
Primitiivinen musiikin orkesteri Primo erikoistui ensimmäisenä suomalaisena yhtyeenä muinaissuomalaisiin, vanhoihin suomalaiskarjalaisiin soittimiin ja kalevalaiseen musiikkiin. Sen muodostavat alan keskeiset tutkijagurut Heikki Laitinen, Rauno Nieminen ja Hannu Saha. Primon tohtorit ovat saaneet tutkimustensa tulokset soimaan jo 40 vuotta. Runolaulut, kisavirret ja trepatskat soivat autenttisin instrumentein alkuperäiseen muinaiseen estetiikkaan perustuen, muunnellen ja improvisoiden.
Primon alkuperäinen kokoonpano syntyi vuonna 1979, kun kolme Tampereen yliopistossa Erkki Ala-Könnin alaisuudessa oppiaineessa kansanperinne, erityisesti kansanmusiikki opiskellutta nuorta tapasi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla Rauno Niemisen. Armi Mäkelä, Johanna Joensuu (myöh. Saha) ja Hannu Saha ideoivat yhtyettä Raunon kanssa aikansa, ja Rauno teki useat yhtyeen käyttämistä soittimista. Ensimmäinen esiintyminen oli kansanmusiikinopiskelijoiden aineyhdistyksen Nefa-Tampereen pikkujoulujuhlissa ravintola Myssyssä 10.12.1079.
Primon nykyinen kokoonpano aloitti vuonna 1981, kun Heikki, Hannu ja Rauno olivat siirtyneet kaikki Kaustiselle, Heikki ja Hannu Kansanmusiikki-instituutin tutkijoiksi ja Rauno Kaustisen Soitinverstaan soitinrakentajaksi. Primon jäsenille keskeistä on ollut kalevalaisen musiikin yleisen tietoisuuden nostaminen.
Areena. Primitiivisen musiikin orkesteri Primo improvisoi muinaissoittimilla: https://areena.yle.fi/1-50009778
Yhtyeen aktiivisimpaan aikaan 1980-luvulla Primon jäsenet ahkeroivat monilla saroilla: tutkimusta, koulutusta ja myös siihen liittyvä hyvin runsasta julkaisutoimintaa sekä moninaisia taiteellisia produktioita, Raunon osalta lisäksi soittimenrakennusta ja siihen liittyvää kehitystyötä. Tuloksena oli mm. Kantele kouluun -hanke, ja yhtyeen kokeilutoimintaan perustui sittemmin kansanmusiikin koulutustoiminnan alkaminen Sibelius-Akatemiassa. Jäsenten väitöskirjat ovat myös Primon tutkimusmatkan merkkipaaluja.
Primo esiintyi myös laajasti, 1980-luvulla oli jo lähes 150 keikkaa: Kaustisen lisäksi monilla muilla festivaaleilla, televisiossa, radiossa sekä pitkälti toistakymmentä kertaa ulkomailla (mm. useita kertoja Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Baltian maissa, Yhdysvalloissa, Ranskassa, Arabiemiraateissa).
Primo on ollut mukana kahdella äänilevykokonaisuudella. Vuonna 1984 ilmestyi Haltian opissa (Olarin Musiikki OMLP-8) ja vuonna 1986 Köyhät ritarit -lauluyhtyeen avustajana levy Karhujuhla (Fuga 3033). Lisäksi se on ollut mukana erilaisissa levykokonaisuuksissa kuten vuonna 2008 kokoamalevyllä Kantele Continuum (Inkoon Musiikki IMU-CD 081). Haltian opissa sai ilmestymisvuonnaan varsin paljon huomiota, mm. Yleisradion Vuoden levy -kunniamaininnan. Kun laatulehti The Guardian listasi vuonna 2017 maailman viisikymmentä huomionarvoista underground-levyä, joista lukija on tuskin koskaan kuullut, mukana listalla oli Karhujuhla!
Primoa ei ole koskaan lopetettu, viime vuosinakin se on keikkaillut harvakseltaan. Heikki kuvailee tunnelmia viimeisimmästä soittokerrasta: ”Kyllä se on selvästi niin, että kun on kerran todella uponnut muinaiseen estetiikkaan, musiikilliseen ajatteluun, soiton syvimpään mahtiin, se on loppuelämän hallussa. Sormet soutavat kuin itsekseen, katse hamuilee kaukaisuuteen kuin Jaakko Kuljulla muinoin. Laulujen kanssa tulee helpommin esille se, että koko elämä on kuitenkin tullut elettyä tässä nykyisessä pätkityssä kulttuurissa, jossa kolmeen minuuttiinkin etsitään draaman kaarta. Mutta ei ole tässäkään asiassa pitkä matka siihen, että kerran koettu syntyy uudelleen”.
Primo vie aikamatkalle tuhannen vuoden taakse ja kauemmaksikin!
